Sivistyskatsaus kokoaa yhteen sivistyshallinnon tilastoja ja tietoja
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 3. toukokuuta vuoden 2024 Sivistyskatsauksen, joka kokoaa tilasto- ja muita tietoja ministeriön hallinnonalasta, sen kehityksestä ja tilanteesta kansainvälisessä vertailussa. Vuoden 2024 teemoina olivat alueellisuus, elämänkaari ja sivistyksen alat. Vuosittain julkaistavien katsausten tavoitteena on luoda kokonaiskuvaa sivistyshallinnon laajasta kokonaisuudesta.
Sivistyksen alueelliset erot
Osallistuminen sivistyspalveluihin vaihtelee voimakkaasti alueittain. Sivistyspalvelujen käyttö ja koulutustaso eriytyvät alueellisesti sekä pienempien alueiden tasolla.
Koulutuserot maan sisällä vaihtelevat. Uudellamaalla koulutustaso on selvästi muuta maata korkeampi. Perusasteen varassa olevien osuus aikuisväestöstä on koko maassa noin 25 prosenttia ja maakuntien väliset erot ovat suhteellisen pieniä.
Ammattikoulutettujen (toinen aste ja erikoisammattikoulutusaste) väestöosuudessa maakuntien väliset erot ovat selvästi suurempia kuin pelkän perusasteen varassa olevien osuudessa olevat erot. Ammattikoulutettujen osuus vaihtelee Varsinais-Suomen 34 prosentista Kainuun 45 prosenttiin. Uudellamaalla ammattikoulutettuja on 25 prosenttia.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaasta väestöstä vaihtelee Uudenmaan noin 40 prosentista Kainuun 26 prosenttiin.
Kansainvälisessä tarkastelussa Suomen alueet eivät sijoitu enää eurooppalaisessa tai OECD-vertailussa korkeasti koulutettujen alueiden joukkoon. Uudenmaan ero pohjoismaisiin, eurooppalaisiin ja muiden kehittyneiden maiden pääkaupunkiseutuihin on kasvamassa.
Käytetyissä kulttuuripalveluissa on alueellisia eroja, jotka ovat yhteydessä palvelutarjonnan alueelliseen jakautumiseen. Kulttuuriharrastus kohdistuu useimmin käymiseen elokuvissa ja museoissa. Museoissa tai taidenäyttelyissä vähintään kuukausittain käyneiden osuus on Helsingissä huomattavan suuri verrattuna muuhun Uuteenmaahan ja erityisesti muihin alueisiin.
Nuorisopalvelut keskittyvät voimakkaasti kuntiin, joissa nuorison määrä on suurin. Vuonna 2022 koko maassa nuorisotyön kokonaishenkilöstö oli noin 3 100 henkilötyövuotta, josta noin 40 prosenttia sijoittui kahdeksaan kuntaan (Helsinki, Oulu, Vantaa, Espoo, Jyväskylä, Turku, Lahti ja Tampere).
Koulutus elämänkaaren vaiheissa
Varhaiskasvatukseen osallistuminen, erityisesti päiväkodeissa, on lisääntynyt voimakkaasti viimeisen neljännesvuosisadan ajan.
Siirtymä peruskouluun tapahtuu yhä voittopuolisesti 7-vuotiaana. Peruskoulussa luokalle jääminen on varsin harvinaista, erityisesti muuten kuin peruskoulun ensimmäisillä tai viimeisillä luokilla.
Peruskoulun jälkeen enemmistö ikäluokasta jatkaa lukiokoulutukseen, mutta ammatillisen koulutuksen suosio kasvoi 2000-luvun alussa ja ammatilliseen jatkaneiden osuus on yhä korkea pitkän aikavälin tarkastelussa. Lukio-opintojen suorittaminen kolmessa vuodessa on vähentynyt vuonna 2016 lukiokoulutuksensa aloittaneista lähtien. Lukion jälkeen ylioppilaiden hakeminen korkeakoulutukseen on eriytynyt, aiempaa pienemmän osuuden hakiessa opiskelupaikkaa yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta.
Ammatillisessa peruskoulutuksessa tutkinnon suorittaminen on nopeutunut 2000-luvulla. Huomattava osuus opiskelijoista suorittaa tutkinnon alle 2,5 vuodessa. Ilmiötä selittää merkittävästi moninkertaisen koulutuksen runsaus, nuorimmilla ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla muutos on huomattavasti pienempi.
Ammattikorkeakoulutuksen opiskelijakunta painottuu nuorempiin ikäluokkiin, mutta painopiste on siirtynyt kohti vanhempia ikäryhmiä 2000-luvun aikana. Erityisesti naisilla 21–23-vuotiaiden osallistuminen ammattikorkeakoulujen perustutkintokoulutukseen on laskenut aiempaa matalammalle tasolle.
Yliopistojen perustutkintokoulutuksen (kandidaatti, maisteri) opiskelu painottuu voimakkaasti nuoriin ikäryhmiin. Vuonna 2022 yliopistokoulutuksen osuus ylitti 20 prosenttia ikäluokasta 21–24-vuotiailla, mutta jäi kaikilla yli 31-vuotiailla alle 5 prosenttiin ikäluokasta.
Suomalaisten jatko-opiskelijoiden määrä korkeakouluissa on laskenut n. 30 prosenttia (6 200 opiskelijaa) vuosina 2005–2020. Tutkijakoulutuksen vähenemisen ja ulkomaalaisten osuuden kasvun yhteisvaikutuksena suomalaisten jatko-opiskelijoiden ja suomalaisten suorittamien tieteellisten jatkotutkintojen määrä on 2020-luvun alussa alimmalla tasollaan sitten 1990-luvun.
Sivistyksellinen osallistuminen
Oppimistulosten laskeva kehitys suhteessa OECD-maiden yleiseen tasoon on jatkunut Suomessa vuodesta 2009 alkaen jatkuen myös 2018–2022, jolloin koronakriisinkin vaikutuksesta tulokset heikkenivät monessa maassa.
Peruskoulussa englanti on ollut ylivoimaisesti suosituin pitkä vieras kieli, jota lähes koko ikäluokka on opiskellut viimeisen puolen vuosisadan ajan. Saksan ja ranskan opiskelu yleistyi voimakkaasti 1990-luvulla, mutta suosio jäi väliaikaiseksi ja 2000-luvun alussa opiskelu laski selvästi.
Evankelisluterilaiseen uskonnon opetukseen osallistuvien osuus on laskenut nopeasti 2010–luvulta ja elämänkatsomustiedon ja islamin osuus ovat kasvaneet, koska luterilaiseen kirkkoon kuuluvien oppilaiden osuus laskee ja muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien tai uskonnottomien osuus kasvaa.
Koulutusalarakenne on muutoksessa. Tekniikan ala on ollut selvästi suurin koulutusala, mutta sen suhteellinen asema on heikentynyt ja alan tutkinnon suorittaneiden osuus työikäisistä on laskussa. Nopeassa kasvussa ovat terveys- ja hyvinvointialat sekä hitaammassa kaupan ja hallinnon ala.
Koulutusaloittain tarkasteltuna Suomen koulutusrakenne on hyvin sukupuolittunut.
Ääriesimerkkejä eriytymisestä ovat tekniikan ala, jonka tutkinnon suorittaneista työikäisistä noin 15 prosenttia on ollut miehiä koko 2000-luvun sekä terveys- ja hyvinvointiala, jolla naisten osuus on ollut lähes 90 prosenttia vuodesta 1970.
Yliopistojen tieteenalarakenne on muuttunut varsin hitaasti viimeisen 40 vuoden aikana. Teknillistieteellinen ala on kasvanut voimakkaasti selvästi suurimmaksi alaksi. Suhteellisesti eniten kasvaneisiin aloihin kuuluvat myös yhteiskunnalliset alat. Lääketieteiden, humanististen alojen sekä kasvatusalojen osuus akateemisesta henkilöstöstä on pitkään laskenut.
Kulttuurialojen sisällä taloudellisesti merkittävimpiä ja eniten muuttuneita ovat painotoiminnan, sanomalehdistön, mainonnan ja peliteollisuuden kaltaiset, pitkälti markkinaehtoiset kulttuurialat. Kulttuuriammattien kentällä vastaavasti suurimmat muutokset ovat koskeneet mm. graafisen teollisuuden työllisyyden voimakasta laskua ja mainonnan ammattiryhmien kasvua.
Kokonaisuutena kulttuuriammattien työllisyys on noussut voimakkaasti vuosina 1995–2020, noin 57 000 työllisestä yli 80 000 työlliseen.
Sivistyskatsauksessa on tarkasteltu kulttuurin aloista erityisesti kirjallisuutta ja kansainvälistä teatteria ja elokuvaa. Julkaistun kirjallisuuden nimikemäärä on laskenut 2000-luvulla. Kaunokirjallisuuden osuus julkaistuista kirjoista on kasvanut, samoin historian ja elämänkertojen. Suurinta laskua on nähty yleisteosten lisäksi politiikan, kansantalouden, insinööritieteiden sekä oikeuden ja julkisen hallinnon kirjallisuudessa.
Englantilainen kielialue hallitsee niin käännettyä teatteria, käännöskirjallisuutta kuin pitkien elokuvien alkuperämaitakin. Muiden kielialueiden ja maiden merkitys on huomattavasti pienempi ja heijastelee laajempaa yhteiskunnallista kehitystä.
Lisätietoja: neuvotteleva virkamies Aleksi Kalenius, p. 0295 330 291